Kun yhteisön äänellistä muistia tallentaa, voi syntyä jotain alkuperäisestä tarkoituksesta poikkeavaa: teos voi vahvistaa yhteisön identiteettiä ja yhteistä muistia. Kielellinen ja kulttuurinen yhteentuotu äänellinen kokonaisuus luo näkyväksi kuvan yhteisöstä omanlaisenaan olentona, jolla on oma, yksilöä laajempi, yhteinen muisti.

 

– Hanna Rajakangas

Tulemme Taalintehtaalle ulkopuolisina. Teemme kylän ympäri oman reitin, ja tätä kuljemme ympäri videokameran ja äänittimen kanssa, uudelleen ja uudelleen, palaten samoille aukioille, kujille, rakennuksille ja satamalaitureille, tehtaan sisäpihalle ja puistoihin. Jokaisella kierroksella kameraan ja äänityksiin tallentuu Taalintehdas eri muotoineen. Sen ympärille asettuva yhteisö: luonto, laumat ja yksilöt (läsnä ja poissaolevat ihmiset, eläimet, hyönteiset) sekä ympäristön avoimet ja piilossa olevat paikat.

Kyläilykerroilla toivomme tapaavamme paikallisia asukkaita, jotta voisimme kuulla minkälaista elämää Taalintehdas pitää sisällään. Etsimme paikallista yhteisön ajatuksia, sen omistamaa ja tuottamaa ainutlaatuista kieltä, uhanalaista murretta bruksiskaa.  Tallennamme tarinoita, ajatuksia elämästä ja työstä haastattelujen ja odottamattomien kohtaamisten muodossa. Teoksen keskeisenä teemana on kaksikielisen paikan sisällä tapahtuva kielien yhteiselo, sekä paikkojen sekä akustisten tilojen ominaisäänet. Poimimme kylän aikaan sidottuja hetkiä ja siivilöimme esiin menneisiin aikoihin liitoksissa olevia, yhä eläviä ja kuultavia muistoja ja ääni-ekologisia jälkiä. Kuljemme kylää ympäri eri vuorokauden aikoina ja näkyväksi tulevat kylän ei-inhimilliset läsnäolijat: eri vuodenajat, säätilat ja kylä erilaisissa “valoissa”: varhaisesta aamusta iltaan ja yöhön.

Kuuntelija-katsoja asettuu tilanteeseen, jossa aikakerrokset on koettavissa samanaikaisesti. Puhelimessa näkyvässä kuvassa on kylän kulkijoita ja arkisia tilanteita. Historia tulee näkyväksi ja kuultavaksi nykyhetken kanssa rinnakkain.